Kulmala

Kulmala

maanantai 13. helmikuuta 2012

Ystävänpäivänä 14.2.2012

Mummon Mökkiläiset toivottaa toisilleen
ja kaikille hyvää ystävänpäivää!
Kiittäen kuluneesta edellisvuodesta, muistellaan yhteistä
kokoontumista mökille talkoohengessä ja loman vietossa
viime vuoden helteisessä heinäkuussa.

Iloisemme äskettäin vastasyntyneestä poika vauvasta Juhon perheessä.
Onnittelemme ja toivotamme Jumalan runsasta siunausta !
Onnittelut myös petrille toistamiseen Vaarin tittelistä.
Siinä mies sulattelee vaariutta joka vie oman aikansa sisäistää.
Näin tämä sukupolvien ketju jatkuu täällä maankamaralla.


Lumisateella

Lumia lentää
Ristin ja rastin,
Leikkiä lyöden ja
Taistellen;
Vaan väsyneinä
Vaipuvat viimein
Etsien rauhaa,
Povehen maan,
Mutta kun päivä
Keväinen kutsuu,
Pilviks ilmahan
Haihtuvat taas!
J. Krohn  - 1 säkeistö.








perjantai 3. helmikuuta 2012

Lapsuuden mummola

"Lapsuuden Mummola" kaksi sanaa kätkee niin paljon erilaisia muistoja ihmisille jotka ovat viettäneet kesiä ja talvia mummolassa.
Muistelen näissä kuvissa omaa lapsuuttani sivuuttaen siskoani, kuvissa ei näy veljeni Peteä joka on -60 lukulainen ja  myös viettänyt elämäänsä mummon mökissä.
Hänen kontaktinsa mummoon jäi lyhyeksi, Hildan siirtyessä Sammatin pensionaattiin (vanhainkotiin)
jossa elämä päätyi lyhyen sairauden kautta Karjalohjan kirkon pyhälle maalle
Tutustuin lapsena mummoon jo kapalossa kun hän vieraili vanhempieni luona ja kirjoitti kauniita kommentteja vieraskirjaan, elettiin 1950 lukua , hänen miehensä Aarne kuoli 52 vuotiaana, 1945  hänen ja veljensä historia kiinnostaa, toistaiseksi saatavilla hyvin niukasti.
Äitini sanoi hänen tulleen Kuusialta, Kiskossakin vaikutti Vimanin suku, ehkäpä jonain päivänä hänen taustansa selviää, mainitsen vielä Aarnen veljen, Leonard joka kuoli n. 22v ikäisenä Tammisaaren punaleirissä. Hänestä on maininta Karjalohjan hautausmaalla ns. punaisten muistokivessä.

Aarne oli viisas kun vetäytyi sisällissodan jupakasta kokonaan pois mitä pitää ihmetellä, olihan Länsi-Uusimaa punaisten hallussa ja Aarne oli työläinen.

Mummolla oli Sisko, Hilja joka avioitui Kaino Lindenin kanssa ja heidän hautansa on Kirkolla.
Aika tavallista että perheen puolisoista naiset jäävät elämään pidemmäksi aikaa kuin miehensä.
Hiljan asuintotalo on edelleen Särkiän kylässä asuinkäytössä.

Vanhemmille oli suuri helpotus saada minut ja siskoni mummolaan tarvitsivat laatuaikaa toisilleen kahdestaan.
-50 luvulla oli hyvin suosittua sijoittaa lapset mm. kesäsiirtolaan johon minäkin Siskoni kanssa pääsimme Helsingin Mustikkamaalle Pelastusarmeijan kesäsiirtolaan, voileivät, mehut, päivä-unet pukkisängyssä ja pihamaalla merkillisen suuri oksainen puu johon kasvoi hämäkin seittejä pelotti, sisko huolehti minusta ja alutteli kädestä pitäen.
Näin sitten mummokin sai kesantokesän meistä mukuloista mutta toisaalta Veikon perhe vieraili hänen luonaan olihan se myös Veikon kotipaikka heidän perheessään kasvoi otto-poika, Reijo jonka kanssa leikimme maalla silloin kun molemmat perheet olivat yhtä-aikaa mummolassa. Joitakin kuvia on tallella jossa Reijo on kanssamme.

Ei minulle ainakaan tullut ikävä kotiini sillä erilaiset hauskuudet mummon kanssa löivät leimansa.
Toisaalta hauskuutin mummoa yhden kerran toden teolla.
Löysin hänen mustan talvi-irtoturkin joka oli pitkä ja kapea kaulus,vein sen kaus nurmikolle näkyviin ja
juoksin takaisin huutaen "käärme, käärme!!"
Mummo pelästyi ja haki pitkän seipään juosten kiemurtelevaa käärmettä kohden, löi turkkiin ja huomasi jekun :))
Mummon välipalat olivat itse tehtyjä viilejä jossa pinalla maistuva kermakerros. Näitä viilejä syötiin paljon ja siihen sitä ruskeaa talkkia sekaan.
Kaarnalaivani isäni veisti männyn kaarnasta ja sitä uitin mökin kallioisessa kolossa sateella, nyttemmin sama venekolo on sammaloitunut umpeen mutta muistuu kulkiessa mieleen.
Intiaaniteltta oli suosikkini pihamaalla ja koivun keinu.
Siskollani oli omat leikkinsä ja hänelle siunaantui tyttökaveri.
Mummolassa oli aikakausi jolloin Äidin veli, Veikko, Helsinkistä myös vieraili perheensä kanssa mummolassa. Veikko oli Kirvesmies joka todennäköisesti oli rakentanut mökin yhteyteen verannan 1945. Ulko-oven korjauksen yhteydessä löytyi kyseisen vuoden sanomalehtiä joiden tarkoitus oli imeä kosteutta.
Mummon mökki saattoi saada kaksi perhettä kesässä yhtäaikaa. Oman rauhan ratkaisu löytyi rakentamalla lisäkuisti mökin maantien puoleisen ikkunan tilalle ja sulkemalla kammarin ja kyökin väli-ovi.
Tästä on säilynyt alla oleva kesäkuva josta näkyy osittain kuistin ulkotuki.

Isäni oli vapaa aikoina ahkera kalamies ja kulki metsien kautta valtavan pitkällä rottinki vavalla kaikki lähijärvet. Sitä kalasoppaa syötiin vähän väliä tulihan se edulliseksi. Faija oli fyysisesti hyvässä kunnossa ja kalareissut tekivät hänen asuntola-työ keuhkoilleen hyvää jälkeä.
Nimittäin tupakki-lakia ei oltu silloin keksitty ja jokainen tupruttelija saastutti myös tupakoimattomia.

Faija opetti lapsilleen kalastuksen ja luonnossa ramppaamisen josta minulle kehittyi koko iän kantava innostus.Nykyisin käytän omaa soutuvenettä on huomattavasti helpompi onkia rannoilla eikä siima tartu pusikkoihin kuten faijan aikana.
Onkivapa mukuloille tehtiin nuoresta raidasta tai koivusta. Monta vakavan hauskaa muistoa Jänesjärven lettoisesta suojärvestä josta oli löydettävä parhain onkipaikka. Isä upahti monesti jaloistaan suonsilmään mutta taitavasti kapusi ylös.
Äiti valmisti aamulla aikaisin kahvia ja voileipää, pullotti kahvin ja laittoi villasukkaan koska termoria ei oltu meille ainakaan hankittu, kahvi säilyi järville asti lämpimänä.
Oli sellaisiakin aikaisia aamuja jolloin faijan herätyksistä huolimatta en jaksanut nousta onkireissuille.
Pete taas muistelee kun faija ei ottanut mukaan, johtuen kapalo kaudestaan n kympin ikäero vaikutti taapertamiseen koska kuljettiin jalan metsien halki järville.

Jänesjärvestä  puuveneellä uistinvedolla nousi 10 kg Hauen rumilus, kyllä sen kanssa isä taisteli useamman tunnin väsyttäen haukea. Hauki oli ennätys suuri niin pieneen lampeen kuinka on voinutkaan elää talvella?
Hauen leuat säilytettiin useita vuosia kaupunki asunnossa kunniapaikalla.

Järvilaituri kuvassa olemme Jänesjärven rannalla, oli elämässä joitakin kesiä kun vanhemmat vuokrasivat Kaino Lindenin ensimmäisen kotitalon kukkulan mäeltä jota säilytettiin kesäpaikkana joka oli ihanteellinen kesä-asuntona järvenranta paikkana, vain meidän mummomme puuttui..joka teki olostani haikean.

Jänesjärven rantamme vastakkaisella puolella oli erään Hilman kesämökki. Hilma kasvatti rantalaiturilla ahvenia leivällä ja taikinalla eikä tykännyt ollenkaan meidän onkimisesta koska ne olivat hänen kalojaan. Meille mukuloille Hilma oli kiltti kutsuen tosi kauniiseen ja värikkääseen mökkiin sisälle mutta ei antanut onkia laiturillaan. Hilman kuoleman jälkeen kukaan hänen jälkeläisistään ei jäänyt huolehtimaan vuokramökistä.
Niin se rapistui menetti kukoistuksensa ja purkaantui mullaksi. Hilman kesäkausista on montakin kuulotarinaa
mm kuinka hän tuli mainiosti toimeen käärmeiden kanssa, eikä kukaan heistä purrut. Sopu antoi sijaa vai ?

Mummolasta on montakin elämän tarinaa josta Sisko voisi kertoa.
Mummostamme on vain hyvää lausuttavaa hän oli kristitty luki sanaa ja veisasi virsiä yhdessä radio-äänen kanssa. Hänen kiikkutuolinsa on edelleen tallella.
Hildalla ja Aarnella oli ylänummella isohko perunamaa jossa viljelivät ruokaperunaa luultavasti vihanneksia. Perunakellarin monttu edelleen tallella.Ympäristöön on kasvanut heidän kuolemansa jälkeen tiheä sekametsä mitä on saatu hyödyntää polttopuina mökissä ja saunassa.Faija oli melkoinen haka sahaamaan yksinään kevät talvella koivupuustoa ja tykkäsi todella paljon olla raittiissa ilmassa.