Kulmala

Kulmala

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kevät keikkuen tulevi ..

Pilvinen ja sumuinen perjantai 16.3 Kulmalassa, muutamia lämpöasteita, lumimassa oli pakkaantunut kasaan rakennuksien katoilla eipä juuri koko talvena ole ollut suojakeliä.
Verannan katolta oli lapioitava märkä lumi pois mutta tänä vuonna iloksemme ei tarvinu pudottaa lunta muiden rakennuksien katoilta. Saunan katolta oli melkoisesti sulanut lumi.
Yksi pieni vihreä nurmikko pälvipaikka löytyi pihalta. Luin aamulehdestä "50" vuoden takaa" että Leskenlehtiä oli löytynyt 1962 tuosta vuodesta en muista paljoakaan, taisimme asua vanhempien kanssa hesassa, -63 muutimme kotkaan.
Tänään on kevätpäivän tasaus ja auringon keskipiste siirtyy pohjoiselle pallonpuoliskolle lämmittämään.
Leskenlehdet, ja muuttolinnut saapuvat kunhan ilmassa lämpenee, jokaisena keväänä saamme kokea samoja lintulajeja asettuvan pihapiirimme puihin asumaan. 

Märän lumen pudotus verannan katolta.


















Pihapiirin vihreä pälvipaikka ilahdutti.




















Ulkorakennuksen oven eteen kalliopohjalle muodostuu jokaisena keväänä vesilammikko joka parhaimmillaan yöllä jäätyy pakkasessa ja aamulla estää liiterin oven aukeamista.



















Mukavia kevään odotuksia lukijoille, AHAA elämyksineen ..

Tuli tuttu kevätkulta,
Lumen alta pistää multa,
Puro pulppuva rinteillä tanssia saa,
Kevätriemua laulavi ilma ja maa,
Jo ääretön taivaskin seestyy
Ja lämpimän aika se eestyy
Ja tuulikin tuoksuja tuo.

1 säkeistö
Kyösti Larson. Tän pojan kevätrallatuksia

torstai 1. maaliskuuta 2012

Vieraskirja

Tänään Maaliskuun 1 päivänä nousi mieleen selata lapsuuteni historiaa.
Ketkä ihmiset ovat vaikuttaneet elämäni kasvuun ja ketkä ovat mm. laskeneet siunaavan kätensä päälleni.
Eikö niin, lapselle on tärkeää kohdata hymyilevät kasvot ja paijaukset koska siitä muodostuu iloista kasvua elämään.
Etsin valokuva albumista sisaruskuvan, 1957  kuvassa olen siskoni kanssa kyläilemässä, taustalla on vanhempani Pelastusarmeijan formut yllä talon emännän kanssa.
Vanhempani olivat sosiaalisia, isäni puolelta hänen karjalaisluonteensa oli iloinen ja vilkas.
Perheemme kulki usein kylästä seuroihin,tutustuttiin lapsina uusiin kasvoihin.
Olin pienenä ujo ja saatoin vetäytyä kylässäkin omaan rauhaan peräti pöydän alle piiloon.
Murrosikäisenä äitini saattoi sanoa kyläreissulla "Pidä sitten puolesi ja ota kaikkea mitä kahvipöydässä tarjotaan".

Kodin vieraskirja on minulle mielenkiintoisin kaikista muista vanhempani jäämistökirjoista,
sillä tässä kirjassa on useiden kymmenien vierailijoiden omaisten,sukulaisten, ystävien
ja toverien kommentit päivämäärineen. Lausahduksia, toteamuksia, tunnetiloja, runoja,
värssyjä,laulun säkeistöjä, tervehdyksiä.
Vanhemmilleni oli merkittävän tärkeää saada vierailevien ihmisten muistomerkintä vuosien varrelta.
Vieraskirjan merkinnät ajoittuu Joulusta 1945 - Marraskuu 1962 17 vuoden ajalle.

Benin ja Hilkan yhteinen elämäntaival alkoi Salosta 1946 seurustelun merkeissä, kumpikin oli siellä työssä.
Hilkka ravintolassa hovimestarina ja Beni pelastusarmeijan osastossa (srk)
Hyvin monet ihmisistä tapaavat toisensa ravintolassa tai tanssipaikoissa.
Beni myi Sotahuuto lehteä ja kulki tämän ravintolan kautta kutsuen ihmisiä kokoukseen.
Hilkka alkoi käymään hengellisessä kokouksessa Salossa ja siitä alkoi heidän ensikosketuksensa.
Vieraskirja merkinnät ystävineen olivat heidän kirjallisuutensa kohokohtia.
Myös vierailijoille oli elämän kohokohta saada tutustua vanhempiini, hehän eivät jämähtäneet asuinpaikkaansa
vaan osasto työssä saattoivat joutua muuttamaan "määräyksien" kautta yhden vuoden aikana useaa paikkakuntaa. Hyvinkää,Riihimäki, Nokia,Salo,Kotka,Helsinki, Karjaa, Uusikaupunki, Rauma.
Ei siis mikään ihme olen syntynyt matkalaukussa.

Isälläni oli 6 veljeä ja yksi sisar. Kaukoveljen puumerkkiä ei näy vieraskirjassa, ei ihme hän vietti taiteilija-elämää Silti hän vieraili Kotkassakin meidän siellä asuessa.Hän oli taidemaalari.

Mummoni Hilda vieraili usein kotonamme niistä vierailuista en muista mitään. Mummon vaikutuksen muistot minuun keskittyy hänen kotiinsa, nykyiseen mummon mökkiimme.Mieleen muistuu usein Aarne johon en koskaan tullut tutustumaan.
Hän ehti nauttimaan ja työstämään kotiansa 7 vuotta.Hän jätti jälkeensä mm. maarekisterikirjan jossa on merkinnät kirkonkirjoihin rokotuksesta, rippikoulusta ja työelämästä.
Hänen puukäyttöinen aura ja kivimiehen työkalut ovat tallella.
Hänestä suurenmoinen kihlajaiskuva yhdessä Hildan kanssa kammarin seinällä.