Kulmala

Kulmala

tiistai 29. lokakuuta 2013

Naks ja niks ilman näkkäriä !

Kulmalan tervehdys pimenevästä, koleasta riisutusta ilta-maisemasta. Naamakirjassa kerroin päivän väli-rauhasta erään suloisen hiirulaisen kanssa, liekö tämä aivan poikkeus kaunokainen kulmalassa,
punnitkaapa itse ! ? sivu alhaalla.
Olen jo pitkään joitakin vuosia podennut työperäistä olkapään vaivaa joka oikkuilee pahiten työviikon 5-6: tena työpäivinä.
Työvälineet ovat olleet elämässä jallaat ja kädet pää- asiassa elämässä. Liian voimakas liikuntakin on edesauttanut polven niveliin kulumaa n. 12 km kävelylenkkejä. Sitä niin helposti innostuu marssimaan enemmän fysiikan noustessa.
Jossakin vaiheessa sairastuin toisen polveni nivelrikkoon, se tuli aivan kuin hiipimällä, onneksi ajoissa
päädyin polvilääkärille joka oli asiantuntija ja sain hyvän tulehduskipu lääkkeen jonka ansiosta normaali kävely on palautunut takaisin.

Musta tuntuu että olen vanhempi iltapäivän puolella reissaava kaara, yks paikka korjataan ja nautitaan matka ajosta niin kohta jo toisesta paikasta leviää.
Olkapää alkoi toden teolla ärtsyilemään viime talvena. Muistattehan lumisen talven?
Olin keskitalvella kolaamassa täällä pihassa ulkorakennuksen katolta pois lumimassoja ja ojensin vasenta kättäni kolan kanssa alas viistoon jotta sain kolattua lumikuormia alas maahan.

Naks ja niks! se oli sitten siinä. Alas oli kavuttava ja ihmeteltävä miten tässä nyt näin kävi.Lumityöt loppuivat kokonaan siihen.

Duunia jatkoin entiseen tapaan, meillä miehillä on tapana kuolla saappaat jallaassa, ei sitte millään mennä sairastuvalle, paitsi Suomen armeijassa alokas aikana.
Löysin itseni työterveysasemalta- sairaslomaa ja saman tulehduslääkkeen syömistä.
Fysiohoitoon hakeutuminen.
Olin onnekkas sain 5x hoitolähetteen fysioon, työmaa kustansi se on vuosittainen työntekijän etu.
Lehdenjakan työssä yläkroppa joutunee eniten koetukselle, muisti toistaa samojen asiakkaiden lehtijakoa, kunhan ei nuku portaissa jakaminen on helppoa.
Helmi/Maaliskuu kului hiljaisuudessa ja levätessä ja fysiossa sekä oman voimistelu liikkeiden liikkeissä.
Eniten tykkäsin olla fysiohoidossa, tästä haluan tuoda esille Fysioterapeutin Mikko Hyvösen joka sinnikkäästi työsti selkääni ja olkapäätäni erilaisin hoitomenetelmin.
Mikko on sitkeä, kokenut ja kannustava ihminen ja aina hyväntuulinen. - Kiitos siitä hänelle.
Mikko on Tapparan kannattaja (mää olen Ilves hihkaaja.)
Yhen kerran olin kannustamassa lehmänkellon kanssa Tapparan puolella kun eräs ystävä pyysi.
No, ei se tehnyt hallaa imagolleni, ei nääs kukaan tiännyt mun siellä olevan.

En ole tainnut mainita teille.. viime kesänä kesä-loman alussa levisin, ulkorakennuksen navetan lehmän lantakuoppaan.
Olin ottanut tehtäväkseni putsata rakennus sisältä kaikesta turhasta romusta ja lajitella elämä uusiksi siellä.
Kesän suuri puukuorma odotti syksyllä siirtoa sisätiloihin.
Lantakuopan päällä olleet lahot laudat hajosivat ja niin kaaduin kyljelleni parantuvan olkapääni päälle.
Pääsin kuopasta aikas äkkiä ylös, pintanaarmu jalkaan, kolaus sydämeen, suolaa ja laastaria sillä selvä.
Loman 2 ensi viikkoa kului hiljasessa hiippailussa, niks ja naks.. en sitte menny työterveyteen, olis ollut turhan iso prosessi.

Elokuun puolella kävin pakostakin lääkärissä joka tietysti hyppi tasajalkaa (Nainen) kun kerroin kuulumiset.
Sain fysiota 5x ja omaa voimistelua ja työ jatkui firmassa.
Taas Mikon pakeille ja työpöydälle, sanoin Mikolle että kun pääsen joskus eläkkeelle niin sitten alkaa parantuminen.
Mikko siirtyi Elokuun lopulla Mansesta Ideaparkin FysioCenteriin duuniin ja päätin seurata sinne hoitopöydälle.
Vuosien aikana olen tutustunut Mikkoon ja hänen kouriinsa :) suosittelen! Hän saa kuhmuroisen perunapellon kuohkeaksi.
Katsokaapas nyt Mikkoa kuvasta, minusta hän näyttää ikinuorelta, saman näköinen nuorimies vaikka ohimo joskus harmaantuisi!

Kulmalassa elämä jatkuu kaikkine töineen, lumihommiin en sitte ala, haen Mustosen Mikolta aurausapua.
Mustosen Mikosta Kuusian kylän autosepästä, juttu odottaa edelleen.
Kuva satoa ...voikaapa hyvin!




































































4 kommenttia:

  1. Kiitos tervehdyksestä sieltä Kulmalasta.
    Ja kerroit siittä hiirestä, niin tee vaan välirauha sen kanssa. Mutta mä ainaskin pelkäisin niiiiin paljon sitä, etten pystyisi nukkuun samassa paikassa hiiren kanssa, vaikka se onkin niiiin suloinen ja kaunis ja ihana!
    Mutta en tiedä, miks mä sitä pelkään...? Ehkä siks, kun se menee niiiin kamalan nopsasti joka paikkaan iiiik!
    Mutta älä vaan sitä tapa, ota kiinni ja vie turvaan ulos jonnekkin, vaikka ulkorakennukseen, hi!
    Kerroit olkapää vaivastasi ja kaatumisestasi.
    Mutta pääasia on, että olet hengissä, eikä mitään suurempaa pahaa ole tapahtunut.
    Mutta olkapää vaiva on tosi kiusallinen, tiedän sen kokemuksesta, siittä alkujaan jäinkin pois työelämästä, kun olkapää muuttui ihan toimintakyvyttömäksi ja fysikaalisessa myöskin jouduin monet kerrat käymään..ja kun olkapää parantui, tulikin selkä niin pahaksi, että sen vuoksi sitten jäinkin sairaseläkkeelle jo alle viisikymppisenä..
    Tällasta taitaa tää vanheneminen olla, että kun toinen remppa paranee, toinen tulee.
    Olet löytänyt hyvän fysioterapeutin, ja hyvä niin.
    Jos tuntee ennestään parantajansa, kannattaa myös hänen potilaanaan olla, koska se onkin nykyään ylellistä, että saa olla potilaana samalla hoitajalla tai lääkärillä.
    Koska silloin hoitaja / lääkäri tietää potilaan taustan ja muut sairaudet ja siittä on aina hyötyä paranemisprosesissa.
    Tuttu paikka tuo Ideapark, monesti ollaan siellä käyty.
    Nykyään ei enää ole mitään omalääkäreitä, ainaskaan täällä meillä, melkein joka kerta on eri lääkäri,. mikä on tosi huono juttu.
    Mutta onneksi sä olet löytänyt edes yhden ja saman hoitajan, mikä sun olkapäätäsi hoitaa.
    Kaikkea hyvää sinne Kulmalaan teille, ja muista se olkapäävaivasi, etkä mee sinne ulos lumitöihin sitten kanssa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Harakka käynnistäsi. Niin on totta kuin sanot, oletpa joutunut aikaseen jättämään työ-elämän. Mutta oletkin löytänyt oivallisen ja rakkaan harrastuksen!
    Josta saa kaikki lukijasi iloita !
    Kyl kyl lumityöt jää pois.
    Terveisii kaakon kulmalle ja mukavaa Marraskuun odotusta !

    VastaaPoista
  3. Meillä oli mökillä sammakoita kaksi kertaa sain kantaa ulos, en ymmärrä mistä ne pääsi sisälle, ei ainkaan suusta ;D
    Olkapää kivut takuulla inhottavia, kädet ei toimi ja särky kurjaa.
    Itsellä olis hieronnan paikka, taitaa minulla jumittua koneella olosta, en tiedä.
    Mutta selkäkin kipeytyy jos kävelee pitkää asfaltilla, huomasin sen eilen kun työmatkan pistelin vain 3km, loppumatkasta oli kurjaa.
    Elämä on, toisille tulee vaivoja, toiset terveenä 91 vuotta pötkiivät mennä.
    Parempaa vointia sinulle ja hyvää talven odotusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seija käynnistä. Mökki elämässä on kaikenlaiset ilmiöt mahdollista, eniten pyrkii välttämään metsä myyriä ettei tulisi kuumetta.Toistaiseksi on välttänyt.
      Sammakot ja sisiliskot ovat mökkipiirin kotieläimiä niinkuin hiirulaisetkin, pitää vaan tulla toimeen, ja tilkitä reiät.
      Näihin kropan vaivoihin saa tottua elämään, hitaasti paranevat kunhan ei kaatuilisi enään.Kipulääkkeisiin en olekkaan koskenut vuosikausiin, niitä vältän. Mukavaa Marraskuun odotusta ja kuvauksellisia hetkiä !

      Poista

Kiitos vierailusta ja kommentista!