Kulmala

Kulmala

lauantai 28. syyskuuta 2013

Kirpputori - Flohmarkt - flea market - kirppis

Kuluneella viikolla minulle alkoi syntymään syyhy,lopulta siitä kehittyi kirppis kuume, tiedättehän kun näkee kirppis ilmoituksen ja tapahtuman aivan tutun oudossa paikassa, sitä tuleekin uteliaaksi.
Alkujaan suunnittelimme perinteisen vuosipäiväni vieton Mummon Mökissä ja kutsumalla Maikan siskon Mirjan, Lauantaiksi 28.9. Eläkkeellä ollessaankin hänellä on täysipäiväistä lastenhoitoa kodissaan ja hän tarvitsee vaihtelua elämässään. Pientä toivoa elättelin että saisin sovitettua kirppis käynnin kl 10 - 14 välille.
Mirja haettiin Salon bussi asemalta ja ajelimme suoraan paikalliselle abc-asemalle lounaalle, siellä vasta valottelin käyntiä Mustion Linnan puiston kirppikselle.
Eipä kehittynyt mielen esteitä vaikka kumpikaan ei ole kirppis-ihmisiä. Kirppis oli Linnan Puiston kesäteatterin kahvilan pihalla..
Antiikin tai lasin keräilijä en ole, käyttötavaraa ja tekstiili kiinnostaa vuosiluvuilta 1950 - 70.
Koska nyt oli Mirjan vierailu ajattelin haalia hänen elämän kulkuunsa lapsen mailmaan kuvakirjoja ja tekstiiliä.
Niitä onnistuinkin saamaan euron kappale hintaan.

Lauantaipäivän sää osoittautui aurinkoiseksi ja lämpimäksi siis varsin kivaa syyskeliä eikä tarvinnut pukeutua sadevaatteisiin.
Koska menimme vasta kl 12 jälkeen parhaat käyttötavarat olivat lähteneet ensiostajien matkaan näinhän siinä usein käy, pitäisi skarpata heti ensi minuutille valkkaamaan.
Lauantain päivän juttu ei nyt ollut kirppis löydöt vaan synttärieni vietto ja pikkuisen mausteena kävelyä kirppismaailmaan rehevässä linnanpuistossa. Vaahteroiden väri kylläisyys oli suurenmoista.

Lauantaipäivälle oli arvokastakin juhlimista kuten Tampereen Pelastusarmaijan 120 vuotis tapahtuma.
Koko pienen ikäni minä ja siskoni Ulpu olemme lapsuudessa joutuneet vanhempien kanssa matkaamaan niissä vuosijuhlissa joten olen pikkuisen täynnä sitä juhlintaa.Ohjelma siellä oli suunniteltu sisään lämpeneväksi sillä vierailijoille muista seurakunnista ei annettu puheenvuoroa. Varsin harvinaista.

Tiesittekö mistä kirpputori-idea on alkujaan Suomeen tuotu ja keitä olivat ihmiset ?
Tanskasta ja Pelastusarmeijan 3 upseeria, yksi heistä oli Isäni Benjam joka aloitti kirppari toiminnan 1970 luvulla ns. "Ison talon" huoneistossa.Helsinkin Kalliossa, Alppikadun kiinteistössä.
Myöhemmin - 80 luvulla paikallisessa lehdessä kirpputori mainoksessa luki : "Tulkaa penkomaan vaatteita" ne olivat sullottuna vanerilaatikoissa. Kirppari elämä torilla oli alkamassa ja ei ollut täyttä käsitystä mikä työväline olisi ollut sopiva vaatteiden ja astioiden esillä pitämiseen. Ihmiset olivatkin aivan innoissaan ja heille kelpasi käytetty vaate ja astia muutamaan markkaan.

Mummon mökin pihapiirin nurmikon ovat tallannneet Peurat sorkillaan ja käyneet ahkerasti popsimassa omenoita valmiista omppokorista joita olemme levittäneet pihalle.
Sitten aivan tuntematon eläin on kaapinut kalliosammaleet nurinpäin etsiäkseen jotakin syötävää?
Tavattuani naapurin kysyin samasta asiasta - näin on heilläkin käynyt sammaleita käännetty pihapiirissä.

Pitemmittä puheitta kuviin ....



















































































tiistai 17. syyskuuta 2013

Kerta vielä rähmälle

Lämmin tervehdys lukijoille Kulmalan syksystä. Suven lämmin ja aurinkoinen ilma jatkunut ja kuitenkin  elämän kulku kulminoituu syksyyn joka riisuu vihreyden kellertävään, alas putoaviin värikkäisiin vaahteranlehtiin ja maan kasvillisuuden tulehtumiseen.
Syyskuu kulmalassa kulunut hiljaiselossa, tavanomaisissa askareissa. Pikkuhiljaa ulkokalusteet löytävät itsensä ulkorakennuksen sisätiloista.
Syksy tullee ja kolea aika, koska hiiret etsiytyvät verannan komeroon asumaan, tietysti heillä on tarkoitus nakertaa itsensä sisätiloihin mutta toistaiseksi kulhollinen maittavaa ruokaa saa heidät toisiin ajatuksiin.

Syksyn ohjelmassamme on ollut kulttuurimatkoja ja hyötyliikuntaa. Pari matkaa Hangoon ja Inkooseen näitä jokavuotisia mielentilan tuulettumisia. Hyötyliikunta on jäänyt minun jaloilleni ja Fiskarssin metsästä on aina tuotu jotakin: mustikkaa,puolukkaa ja tatteja.
Kerroinkos teille aikaisemmin semmosen tattimatka elämys jutun?
Eräänä syksyn sienimatkalla päätin mennä syvemmälle metsään etsimään kantarelleja, aikani kuljettuani, kompastuin kontilleni maahan kanervikkoon ja eikös mitä! aivan upea kantarelli esiintymä avautui silmieni edessä.
Nyt tuosta kohteesta on tullut jokavuotinen elämys matka, kanervien sekaan kasvaa upeita isoja kantarelleja.
Tattimatkoillani on taipumus kiinnittää enemmän huomiota löytöihin kuin ilmansuuntaan ja niin on taipumus hukata itsensä umpimetsään.
Luonnonsuojelu alue on suuri mutta se rajoittuu pieneen ja isoon Simijärveen sekä etelässä Pohjantiehen. Lopulta sieltä löytää itsensä ulos ja näin myös oppii liikkumaan tulevilla kerroilla.

Minulla on työelämää jäljellä virallisesti 1 vuosi. Maikkaa olen tentannut "Kuluuks aikasi yhtä nopeesti kuin mulla?" "Tulevista kesistäni tullee paljon pitempiä kunei tartte mennä välipäiviks duunii.."
Oikeesti en ehdi putoamaan tyhjään toimettomuuden luukkuun, ei tule fobia, sillä elämänmakuista tekemistä riittää ja saa tehdä pidemmällä aikavälillä.
Hangosta, Raaseborin rauniosta sekä Inkoosta kuvia..  mukavaa syksyistä elämää toivottelemme lukijoille.