Kulmala

Kulmala

tiistai 29. lokakuuta 2013

Naks ja niks ilman näkkäriä !

Kulmalan tervehdys pimenevästä, koleasta riisutusta ilta-maisemasta. Naamakirjassa kerroin päivän väli-rauhasta erään suloisen hiirulaisen kanssa, liekö tämä aivan poikkeus kaunokainen kulmalassa,
punnitkaapa itse ! ? sivu alhaalla.
Olen jo pitkään joitakin vuosia podennut työperäistä olkapään vaivaa joka oikkuilee pahiten työviikon 5-6: tena työpäivinä.
Työvälineet ovat olleet elämässä jallaat ja kädet pää- asiassa elämässä. Liian voimakas liikuntakin on edesauttanut polven niveliin kulumaa n. 12 km kävelylenkkejä. Sitä niin helposti innostuu marssimaan enemmän fysiikan noustessa.
Jossakin vaiheessa sairastuin toisen polveni nivelrikkoon, se tuli aivan kuin hiipimällä, onneksi ajoissa
päädyin polvilääkärille joka oli asiantuntija ja sain hyvän tulehduskipu lääkkeen jonka ansiosta normaali kävely on palautunut takaisin.

Musta tuntuu että olen vanhempi iltapäivän puolella reissaava kaara, yks paikka korjataan ja nautitaan matka ajosta niin kohta jo toisesta paikasta leviää.
Olkapää alkoi toden teolla ärtsyilemään viime talvena. Muistattehan lumisen talven?
Olin keskitalvella kolaamassa täällä pihassa ulkorakennuksen katolta pois lumimassoja ja ojensin vasenta kättäni kolan kanssa alas viistoon jotta sain kolattua lumikuormia alas maahan.

Naks ja niks! se oli sitten siinä. Alas oli kavuttava ja ihmeteltävä miten tässä nyt näin kävi.Lumityöt loppuivat kokonaan siihen.

Duunia jatkoin entiseen tapaan, meillä miehillä on tapana kuolla saappaat jallaassa, ei sitte millään mennä sairastuvalle, paitsi Suomen armeijassa alokas aikana.
Löysin itseni työterveysasemalta- sairaslomaa ja saman tulehduslääkkeen syömistä.
Fysiohoitoon hakeutuminen.
Olin onnekkas sain 5x hoitolähetteen fysioon, työmaa kustansi se on vuosittainen työntekijän etu.
Lehdenjakan työssä yläkroppa joutunee eniten koetukselle, muisti toistaa samojen asiakkaiden lehtijakoa, kunhan ei nuku portaissa jakaminen on helppoa.
Helmi/Maaliskuu kului hiljaisuudessa ja levätessä ja fysiossa sekä oman voimistelu liikkeiden liikkeissä.
Eniten tykkäsin olla fysiohoidossa, tästä haluan tuoda esille Fysioterapeutin Mikko Hyvösen joka sinnikkäästi työsti selkääni ja olkapäätäni erilaisin hoitomenetelmin.
Mikko on sitkeä, kokenut ja kannustava ihminen ja aina hyväntuulinen. - Kiitos siitä hänelle.
Mikko on Tapparan kannattaja (mää olen Ilves hihkaaja.)
Yhen kerran olin kannustamassa lehmänkellon kanssa Tapparan puolella kun eräs ystävä pyysi.
No, ei se tehnyt hallaa imagolleni, ei nääs kukaan tiännyt mun siellä olevan.

En ole tainnut mainita teille.. viime kesänä kesä-loman alussa levisin, ulkorakennuksen navetan lehmän lantakuoppaan.
Olin ottanut tehtäväkseni putsata rakennus sisältä kaikesta turhasta romusta ja lajitella elämä uusiksi siellä.
Kesän suuri puukuorma odotti syksyllä siirtoa sisätiloihin.
Lantakuopan päällä olleet lahot laudat hajosivat ja niin kaaduin kyljelleni parantuvan olkapääni päälle.
Pääsin kuopasta aikas äkkiä ylös, pintanaarmu jalkaan, kolaus sydämeen, suolaa ja laastaria sillä selvä.
Loman 2 ensi viikkoa kului hiljasessa hiippailussa, niks ja naks.. en sitte menny työterveyteen, olis ollut turhan iso prosessi.

Elokuun puolella kävin pakostakin lääkärissä joka tietysti hyppi tasajalkaa (Nainen) kun kerroin kuulumiset.
Sain fysiota 5x ja omaa voimistelua ja työ jatkui firmassa.
Taas Mikon pakeille ja työpöydälle, sanoin Mikolle että kun pääsen joskus eläkkeelle niin sitten alkaa parantuminen.
Mikko siirtyi Elokuun lopulla Mansesta Ideaparkin FysioCenteriin duuniin ja päätin seurata sinne hoitopöydälle.
Vuosien aikana olen tutustunut Mikkoon ja hänen kouriinsa :) suosittelen! Hän saa kuhmuroisen perunapellon kuohkeaksi.
Katsokaapas nyt Mikkoa kuvasta, minusta hän näyttää ikinuorelta, saman näköinen nuorimies vaikka ohimo joskus harmaantuisi!

Kulmalassa elämä jatkuu kaikkine töineen, lumihommiin en sitte ala, haen Mustosen Mikolta aurausapua.
Mustosen Mikosta Kuusian kylän autosepästä, juttu odottaa edelleen.
Kuva satoa ...voikaapa hyvin!




































































keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Lehdet tuli - hae omasi !

Aurinkoinen tervehdys lukijoille ja satunnaisille kulkijoille Kulmalasta !
Viikonvaihteessa oli meillä ohjelmassa havuttaa kolmet omaisten haudat Karjalohjalla, Turussa ja Paraisilla.

Sunnuntaina näytti pihapiiri kirjavan näköisenä, kaikki lehdet olivat liidelleet oksilta alas maahan luettavaksi.
Päiväkirjaan merkintä viikolle 41. Tänä vuonna on ollut suurenmoista haravoida vain kahdessa erässä pihapiirin puiden, vaahteroiden ja koivujen kuivettuneet lehdet laariin perunapellolle suuren pressun kannattamana. Viime talvena metsuri sahasi suurimman koivun saunan luota ja naapurin rajalta ikääntyneen vaahteran, nyt sen haravoinnin helppouden koki.
Nykyinen sukupolvi naapurissa ei näe mielekkääksi haravoida jokapäivä lehtiroskaa laariin, näin ollen emme mekään putsaa pihaa vaan jätämme lehdet pariin erään korjattavaksi pois.

Sunnuntai iltana parissa tunnissa saatiin piha haravoitua ja lehdet kuljetettua pellolle.
Maikka haki kuusimetsästä oikeanlaiset havut kahteen pussiin odottamaan maanantain havutuskierrosta.

Työläisen riemua kun Sunnuntaipäivä oli aurinkoinen vaikkakin viileä, en sitten millään ehtinyt tatti metsälle, mieli teki.Suppilovahverot ovat parhaimmillaan kerättävissä.
Jokaisella meistä mökkiläisistä on omat muistonsa pihapiiristä näin minullakin. Pihapiirin pienellä kalliolla on ollut purjevene poukama, iskä teki kaarnaveneen ja tikku keskelle pystyyn ja paperinpala purjeeksi.
Vuosikymmenien aikana tuo poukama jota haravoidaan lehdistä on muuttunut sammalkatteeksi..

Maanantai aamu valkeni aurinkoisena pientä pakkasta maan pinnassa, aamupäivällä matkustettiin birssillä Turkuun ja noudettiin Mirja josta jatkettiin Paraisten hautausmaalle ensimmäiseksi havuttamaan Maikan ja Mirjan vanhempien hauta, perinteiset valkoiset hautakynttilät.
Olenkos lukijoilleni aikaisemmin maininnut että Parainen on ollut elämässäni merkittävä virstanpylväs. Nuorimies josta meinasi kehittyä vanhapoika myi autonsa ikäneidolle joka lopulta avioitua vanhanpojan kanssa joka sai takaisin autonsa. Ikäneito joka oli päättänyt ettei enään hanki tai hoida koiria, sai lahjaksi koiran.
Siskoni oli lupautunut aikoinaan ikäneidolle järjestämään hääkahvituksen vastalahjaksi ei odottanut että oma veli siihen juttuun liittyy. Paraisten kirkossa 1981 Joulukuun 4 päivä vanhapoika ja ikäneito avioitui.
Elämä voi olla yllätyksellistä ja hauskaa sekä odottamatonta on löytää itsensä vieraalta maalta.
Pienet kiertoajelut birssillä Paraisilla ja sitten Turun hautausmaalle jossa on minun vanhempani hauta.

Sieltä lähdimme Mirjan luokse huilimaan muutamaksi tunniksi josta päätimme lähteä Siskoni perheen luokse Paraisille. Haravointi työ odotti minua heidän pihassaan 2-3 kuormallista ja sillä siisti.

Samana iltana takaisin kulmalaan. Kun tiistai-aamu valkeni pihapiiri piti olla puhdas, mutta läheisen tie alueen koivut olikin lykänneet melkoisen määrän keltaisia lehtiä pihaan ja portille.
Tiistai-aamuna pois lähtiessä havutettiin kirkolla Wimanien hauta.
Pitemmittä puheitta .. kuvasatoa..