Kulmala

Kulmala

tiistai 21. tammikuuta 2014

Tunnustus

Kiitos Seijalle http://siivin.blogspot.fi/ tunnustuksesta ! Meitä bloggareita yhdistää teemat jokaisella jotakin harrastusta elämässään ja vastapainoksi ammennetaan toistemme blogeista sisäistä mielikuvaa ravinnoksi joka ilahduttaa mieltä.

Annan tunnustuksen kahdelle blogille: Siskon Kimalteet kimalteet.blogspot.fi/  Hänellä on monipuolinen täsmällinen harrastus mm. Kimpparunot ja Nukkeperhe aiheet kiinnostavat minua ne antavat avaraa askelmaa ja mielialaa elämässä

Heleenan Vartahilla: vartahilla.blogspot.fi/  Hän on ahkera käsityö ihminen, hänen olemuksesta nousee Mummo, joka minua muistuttaa omasta lapsuudestani. Nukkekoti Toiska on hänen helmiä.

................................................................TUNNUSTUS........................................................................


Olen kirjoittanut Mummon Mökin historiassa yhden kerran Mummo aiheesta ja tänään pyrin valottamaan toisen kerran Kulmalan mummon Hildan elämää.
Oma kertomukseni on pienen pojan näkökulmasta 50 - 60 luvulta ja käytän ohessa vanhempieni  Vieraskirjaa 1945 - 1962.

Hilda ja hänen keinutuolinsa elää mökin historiassa voimakkaasti siitäkin huolimatta vaikka veljeni Petri sen mielellään nakkaa kesälomalle tullessaan navettaan. Kun on syvä elämän tapahtuma jostakin niin se elää muistossa. Petri ei kaiketi ehtinyt säilyttämään yhtään muistikuvaa Hildasta joka joutui Sammatin pensionaattiin 1961-62. 
Kaikilla joilla on ollut Mummo tai Vaari elämässään lapsuudessa ja nuoruudessa ovat päässeet toiseen kotiin. Mummon kotiin oli hauska tulla koska hänellä oli antaa esiliinansa taskusta aina karkkia ja puristaa syliinsä. Hänellä oli oma tärkeä syynsä puristaa syliinsä sillä hän eli yksin mökissä.
Hildan mies Aarne oli kuollut 1945 Kuusialla auringon pistokseen, voii harmin paikka pitikö hänen kadota elämästäni aivan liian aikaisin. Edelleenkin pohdin Vaarin pois menoa...
Hilda-mummon kyökin seinätapetissa oli vissi paikka hän piti siellä radion ja nuohoojan maksukuitteja nuppineulan varassa.
Pöydällä oli ajastaikaa paperinen allakka, sitä hän seurasi siinä oli kunkin viikon lopulle Raamatun kohtia saatteeksi. Hilda oli kristitty, rukoilija ja siunaaja se oli hänen hengellinen elämäntyö.
Hän usein laittoi kätensä Siskon ja minun päälleni ja mumisi jotakin hiljaa, en silloin vielä ymmärtänyt mitä hän sanoi. Kiikkus tuolissaan hän lauloi hengellisiä lauluja ja kuunteli Sunnuntaisin Jumalan palvelusta.
Hänen kiikkustuolinsa oli asettanut kyökissä niin että hän seurasi akkunastaan maantien elämää ja näki postilaatikkonsa.
Onnikka-bussit olivat siihen aikaan tosi kulkevia ja pysähtyivät maantien torppien kohdalla, muistaakos joku lukija ?
Kulmalan mökki on valtion maantien varressa aivan mainiolla paikalla.Talvella valtion aura piti tien auki ja siitä oli hyvä mummon kulkea potkukelkalla.
Hildalla oli polkupyörä jota hän polkasi suvi aikana lähinaapuriin hakemaan munia, voita ja maitoa. 
Lönnhammarin kylässä oli kaksi maitokauppaa tämän lisäksi elannon bussi pysähtyi kylätien mäen päällä sekä Lohjalta tuleva linjuri ajoi Kuusian - Lönnhammarin kautta kirkolle Karja-lohjalle.

Mummolla oli sisäisesti ja ulkoisesti asiat hyvin, yhtään muistikuvaa ei ole pienen pojan nupissa kaipasiko hän Aarnea ei hän siitä puhunut ääneen.
Aarnen perheellä oli alkuaikoina yksi lypsy lehmä ja ylänummella perunapelto sillä he elivät, lehmästä sai maitoa ja maitotonkka laituri oli mökkiä vastapäätä tien syrjässä.Rahalla ostivat muonaa lähitaloista joissa oli tuotantoa.
Perunakellari oli ylänummella joka toimi vielä -70 luvun alkuun kylmiönä.

Vieraskirjasta poimin Mummon kirjoituksen vuodelta 1949 
" Kiitän kaikesta hyvästä
jota olen saanut osakseni
Pääsiäisenä täällä käymässä
aina teitä muistaen"

Vieraskirjassa oli toinenkin merkintä siitä olen jo maininnut aikaisemmassa postauksessani Laurin kastejuhla.
Mummo vieraili kaikilla niillä paikkakunnilla joissa asuimme ei vaan sitten kirjotellu vieraskirjaan.
Uusille lukijoilleni... Vanhempani olivat Pelastusarmeijassa työntekijöitä, Heidän elämän työ oli hengellisellä saralla.
Nyt jäin miettimään Hildan työsarkaa ammattia, siitä ei ole mielikuvaa, mutta hänen siskonsa Hilja, nuorena flikkana oli Tammisaaren tehtaalla työssä. Päättelen kodin kirjeen vaihdosta.
Aarne perhe asui mm. Kiskossa Haapaniemen kartanon torppareina, Kirkkojärven maisemassa. 
Torppari perinne oli aivan tyypillistä työväen elämistapaa 1900 luvun taitteessa.

Vuoron perään lapsuudesta kasvamme ja elämme mummo ja vaari elämään kiini kuin luonnostaan niillä eväillä mitä ollaan opittu ja saaatu syntymä lahjana.

Mukavaa aurinkoista Tiistaita lukijoille ja kiitos lukasusta !

Kuva Hilda-mummosta joka vieraili Kotkan Peippolassa 1955 




12 kommenttia:

  1. Lempeä tarina Hilda mummosta.
    Kauniisti kirjoitettu.
    Muistoja ♥
    Hyvää leppoisaa iltaa sinulle.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Seijastiina. Mummo oli lempeä.
    Mukavaa tiistai-iltaa !

    VastaaPoista
  3. Kiitos Tunnustuksesta! Sulla onkin pitkä upea kertomus mummostasi, hieno henkilö ja ikimuistoinen. Sinulla on myös täällä blogissasi paljon sukusi historiaa kuvin ja kertomuksin. En ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota laajaan blogiisi. - Tämähän onkin ihan sukukirja-blogi.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Sisko, mukava kun kävit kertomassa, näin taitaa olla Mummon mökkiin liittyy sukuhistoria niin myös muillakin mökkiläisillä.

    VastaaPoista
  5. Sinun ja minun Hilda mummulla oli paljon yhteistä. Tuo mummun lempeys ja hellyys meitä lapsia kohtaan oli ainutlaatuista. Ihanaa kun on saanut sellaista kokea. Minun mummu oli itseään kohtaan vaativa uskossaan, hän oli körtti ja lausui rukouksiaan nöyrästi ja perhettään suojelevasti aina. Lapsia rakastija salli meille vapaan ja iloisen lapsuuden kesät. Kiitos ihanasta mummosi muistelosta, mummut ovat parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkkis käynnistä. Mummolla oli vapaammat säännöt kuin vanhemmilla, siksipä mummon luokse oli kiva mennä.

      Poista
  6. Kiitän kauniista tunnustuksesta!
    Ihania helmiä ovat nämä muistot Mummostasi ja hänen elämästään!
    Minulla oli Mamma (äidinäiti) ensimmäisinä vuosinani läsnä, kun asuimme sodan ajan Mamman luona. Sodan loputtua muutimme Isän kotiin, jossa asuivat myös Mumma ja Paappa. Olin jo kohta koulua aloitteleva ja vilkaskin. Mummasta ei tullut kovin läheistä. Hän kai yritti opettaa ja oli vihainen, kerrankin laulettuani täysin rinnoin Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä... Mistä olinkin oppinut, ja ääntä sitä riitti...
    Näitä muistoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heleena että otit vastaan tunnustuksen.
      Sinullakin on syviä muistoja Mammastasi ja helmiä.
      Isänmaa oli opettanut tuon Ateenalaisten laulun ja eihän siitä Äidit ja mammat tykänneet.

      Poista
  7. Isovanhempien kautta löytyvät useasti ne juuret, joita tarvitaan, jotta saadaan siivet maalimalle lähtiessä.
    Aurinkoisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on.
      Mukavaa talvipäivää !

      Poista
  8. Hauska oli lukea lämmintä kertomusta mummostasi. Kyllä mummola on ollut minullekin rakas paikka. Äitini oli sisaruksista vanhin ja mummolassa oli paljon tätejä ja enoja, joilta sain huomiota!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri suku sinulla ja onni saada heitä ympärille, jokaisella oli jotakin annettavaa elämääsi.
      Mukavia talvipäiviä ja kiitos käynnistä !

      Poista

Kiitos vierailusta ja kommentista!