Kulmala

Kulmala

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Viisi kuvaa arjesta : Keskiviikko

Viides arkipäivä Keskiviikko, tänä aamuna mietin minkä kolmesta eri vaihto ehdosta valitsisin.
Työläisen arkeni sisältää kirjahyllyn tiedoksi annot , tietsikka sopin maailma ja valokuvaamisen ilon.

Valokuvaamiseen tutustuin -50 luvulla jolloin Isälläni oli sen aikauden laatikkokamera siis aito kamera.
Sitä sanottiin laatikoksi koska se oli tasatarkkaan neliskanttinen.
Valokuvat olivat tarkkoja mutta kooltaan aivan pieniä mustavalko kuvia ja silmiä piti siristellä nähdäkseen mitä kuvassa oli.
Vasta viime vuosina olen teettänyt valokuvaamossa niistä suuri kokoisia kuvia.
Muistelen kyllä lapsuudessani enemmän innostuneeni kalastamisesta kuin valokuvaamisesta.
Onneksi Isäni hoiti sen puolen ja niiltä ajoilta on tallessa mielenkiintoisia lapsuuden kuvia koko perheestä ja suvusta.
Isäni laatikkokameran merkistä ja mihin se oli lopulta joutunut ei mitään muistikuvaa.

Alkuajan kamerani 1970 luvulta oli filmirullalla toimiva bokkari kamera, teetätin paikallisessa valokuvaus liikkeessä kuvat. Kuvia oli napsittava kohtuullisesti sillä nehän maksoivat useita markkoja.
Digikauden tullessa kännyköihin hankin vuosia myöhemmin sellaisen mutta siinä mb ei ollut riittävän hyvä luonto tai kasvokuviin.
Nokia E75 3.2 Mb oli todella tarkka ja monipuolinen kamerakänny joka edelleen toimii hyvin, hyvissä olosuhteissa se on tarkempi kuin esim. digibokkari.
Nykyinen digibokkari on Fujifilmi 12 mb ja sen lisäksi Nikon D5100.

Valokuvaamisessa kiinnostaa Ihmiset, eläimet ja luonto siinä riittää taivaan ja maan väliltä kuvattavaa.
Viime aikoina olen lähinnä opetellut kuvaamaan tasapainoisesti ja vakaasti sillä uudessa Acer tietsikka ei sisällä yksinkertaista ohjelmaa jossa olisi  kuvien balanssi tai väri rikastamo.
Tavallisella kuvaus matkallani otan kuvia n 50 - 100 joista valkkaan mielestäni parhaat ehkä 10 esille.
Digikameran muistikku mahdollistaa tietsikkaan nopean tallentamisen.
Mutta edelleen kuvaamisen kohteen onnistuminen on satojen toistuvien kuvien onnistumisesta kiini.

Haaste avoimena lukijalle !

5 / 5




















6 kommenttia:

  1. Onpa hieno juttu, että isäsi on toiminut valokuvaajan hyvänä esimerkkinä.
    Ihana niitä onkin katsella vanhoja kuvia, ja vaikka siinä olisikin vielä oma itsensä kuvattuna lapsena, mikä ihanuus!
    Mulla on muutama kuvia itselläni, joita joku on ottanut lapsena ollessani.
    Mutta melkein kaikki liittyvät määrättyyn ikään. Ei ole vauvana otettuja kuvia, eikä myöhemältään ikäkaudelta pahemmin.
    Mutta on se nykyään vaan niin hienoa toi digikuvaus, niitä voi ottaa vaikka kuinka paljon!
    Mutta tallentaa pitää nekin silti muistaa ja vielä ainaskin kahteen kertaankin vielä,jos haluaa ne säilyvän myöhemille ikäpolville.
    Hyvää kevättä toivottelen sulle oikein paljon!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Harakka kommentista ja hyvää kevättä !

    VastaaPoista
  3. Kakarana taskurahat menivät filmeihin ja kuvien teettämiseen minullakin.
    Lämpöisiä päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se oli. Kiitos ja hyvää kesää Tarinalle !

      Poista
  4. Vanhoja kuvia on ihana katsella. Minulla niitä on hyvin vähän. Äidillä (isää ei ollut) oli kanssa laatikkokamera. Kuvaamista varten oli otettava aina seitsemän askelta taaksepäin kohteesta, jotta kuvista tuli terävät. Luontoa ei koskaan kuvattu, vain ihmisiä, jotka olivat asettuneet hiljaa istumaan tai seisomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tosiaan Ihmisiä pää-asiassa kuvattiin.
      Kiitos Risa kommentista!

      Poista

Kiitos vierailusta ja kommentista!