Kulmala

Kulmala

tiistai 21. tammikuuta 2014

Tunnustus

Kiitos Seijalle http://siivin.blogspot.fi/ tunnustuksesta ! Meitä bloggareita yhdistää teemat jokaisella jotakin harrastusta elämässään ja vastapainoksi ammennetaan toistemme blogeista sisäistä mielikuvaa ravinnoksi joka ilahduttaa mieltä.

Annan tunnustuksen kahdelle blogille: Siskon Kimalteet kimalteet.blogspot.fi/  Hänellä on monipuolinen täsmällinen harrastus mm. Kimpparunot ja Nukkeperhe aiheet kiinnostavat minua ne antavat avaraa askelmaa ja mielialaa elämässä

Heleenan Vartahilla: vartahilla.blogspot.fi/  Hän on ahkera käsityö ihminen, hänen olemuksesta nousee Mummo, joka minua muistuttaa omasta lapsuudestani. Nukkekoti Toiska on hänen helmiä.

................................................................TUNNUSTUS........................................................................


Olen kirjoittanut Mummon Mökin historiassa yhden kerran Mummo aiheesta ja tänään pyrin valottamaan toisen kerran Kulmalan mummon Hildan elämää.
Oma kertomukseni on pienen pojan näkökulmasta 50 - 60 luvulta ja käytän ohessa vanhempieni  Vieraskirjaa 1945 - 1962.

Hilda ja hänen keinutuolinsa elää mökin historiassa voimakkaasti siitäkin huolimatta vaikka veljeni Petri sen mielellään nakkaa kesälomalle tullessaan navettaan. Kun on syvä elämän tapahtuma jostakin niin se elää muistossa. Petri ei kaiketi ehtinyt säilyttämään yhtään muistikuvaa Hildasta joka joutui Sammatin pensionaattiin 1961-62. 
Kaikilla joilla on ollut Mummo tai Vaari elämässään lapsuudessa ja nuoruudessa ovat päässeet toiseen kotiin. Mummon kotiin oli hauska tulla koska hänellä oli antaa esiliinansa taskusta aina karkkia ja puristaa syliinsä. Hänellä oli oma tärkeä syynsä puristaa syliinsä sillä hän eli yksin mökissä.
Hildan mies Aarne oli kuollut 1945 Kuusialla auringon pistokseen, voii harmin paikka pitikö hänen kadota elämästäni aivan liian aikaisin. Edelleenkin pohdin Vaarin pois menoa...
Hilda-mummon kyökin seinätapetissa oli vissi paikka hän piti siellä radion ja nuohoojan maksukuitteja nuppineulan varassa.
Pöydällä oli ajastaikaa paperinen allakka, sitä hän seurasi siinä oli kunkin viikon lopulle Raamatun kohtia saatteeksi. Hilda oli kristitty, rukoilija ja siunaaja se oli hänen hengellinen elämäntyö.
Hän usein laittoi kätensä Siskon ja minun päälleni ja mumisi jotakin hiljaa, en silloin vielä ymmärtänyt mitä hän sanoi. Kiikkus tuolissaan hän lauloi hengellisiä lauluja ja kuunteli Sunnuntaisin Jumalan palvelusta.
Hänen kiikkustuolinsa oli asettanut kyökissä niin että hän seurasi akkunastaan maantien elämää ja näki postilaatikkonsa.
Onnikka-bussit olivat siihen aikaan tosi kulkevia ja pysähtyivät maantien torppien kohdalla, muistaakos joku lukija ?
Kulmalan mökki on valtion maantien varressa aivan mainiolla paikalla.Talvella valtion aura piti tien auki ja siitä oli hyvä mummon kulkea potkukelkalla.
Hildalla oli polkupyörä jota hän polkasi suvi aikana lähinaapuriin hakemaan munia, voita ja maitoa. 
Lönnhammarin kylässä oli kaksi maitokauppaa tämän lisäksi elannon bussi pysähtyi kylätien mäen päällä sekä Lohjalta tuleva linjuri ajoi Kuusian - Lönnhammarin kautta kirkolle Karja-lohjalle.

Mummolla oli sisäisesti ja ulkoisesti asiat hyvin, yhtään muistikuvaa ei ole pienen pojan nupissa kaipasiko hän Aarnea ei hän siitä puhunut ääneen.
Aarnen perheellä oli alkuaikoina yksi lypsy lehmä ja ylänummella perunapelto sillä he elivät, lehmästä sai maitoa ja maitotonkka laituri oli mökkiä vastapäätä tien syrjässä.Rahalla ostivat muonaa lähitaloista joissa oli tuotantoa.
Perunakellari oli ylänummella joka toimi vielä -70 luvun alkuun kylmiönä.

Vieraskirjasta poimin Mummon kirjoituksen vuodelta 1949 
" Kiitän kaikesta hyvästä
jota olen saanut osakseni
Pääsiäisenä täällä käymässä
aina teitä muistaen"

Vieraskirjassa oli toinenkin merkintä siitä olen jo maininnut aikaisemmassa postauksessani Laurin kastejuhla.
Mummo vieraili kaikilla niillä paikkakunnilla joissa asuimme ei vaan sitten kirjotellu vieraskirjaan.
Uusille lukijoilleni... Vanhempani olivat Pelastusarmeijassa työntekijöitä, Heidän elämän työ oli hengellisellä saralla.
Nyt jäin miettimään Hildan työsarkaa ammattia, siitä ei ole mielikuvaa, mutta hänen siskonsa Hilja, nuorena flikkana oli Tammisaaren tehtaalla työssä. Päättelen kodin kirjeen vaihdosta.
Aarne perhe asui mm. Kiskossa Haapaniemen kartanon torppareina, Kirkkojärven maisemassa. 
Torppari perinne oli aivan tyypillistä työväen elämistapaa 1900 luvun taitteessa.

Vuoron perään lapsuudesta kasvamme ja elämme mummo ja vaari elämään kiini kuin luonnostaan niillä eväillä mitä ollaan opittu ja saaatu syntymä lahjana.

Mukavaa aurinkoista Tiistaita lukijoille ja kiitos lukasusta !

Kuva Hilda-mummosta joka vieraili Kotkan Peippolassa 1955 




perjantai 10. tammikuuta 2014

Tintti joka lasittui

Tervehdys lukijoille ! Tammikuu on jo edennyt hyvää vauhtia 1/3 osaan kuukaudesta ja tennaritossu kelit vaan jatkuu.
Kyllä on kuuloon kantautunut lapsiperheiden tuskastuneet valitukset lumipeitteen tarpeellisuudesta mutta onhan siihen lumettomuuteen löytynyt korvaavia lähteitä, kuten vesipuistot.
Rotvallinreunassa on saanut kulkea rauhassa lumipalloja ei ole kekään vesseli heittänyt nuppiin :)
Luontotallaajana voi vain vastaanottaa kaikenlaiset ilmat mitä luonto antaa ja sopeuttaa itsensä maaston väriin. Hauskaa seurantaa on syvällä metsässä seurata eläinkunnan väriläiskan kosketusta, sillä heillä on talviturkki.
Mummon mökkiläisten matka maantien kartalla kulkee toisinaan maku-ja näkö elämyksien kautta, jos birssiä tankataan niin myös ruumiin ravintoakin tarvitaan.
Tampereelta - Humppilaan pääsee mukavasti Myllynkulman, pienen kylätien kautta oikasemaan.
Myllynkulmassa on Ateljee Heljä Keramiikkataiteilija josta kirjoitin Värinää väreissä blogissani, olettehan käynyt jo tutustumassa hänen maailmaansa.. Pupuja, metsän puita, lunta vilahtelee hänen taiteessaan: Keramikkatuotteissa.
Kylätietä ajaessa Humppilan lasiin, laskemme ojalan laskuopilla maikan kanssa kesämökit ja vakiasunnot ne muodostavat kylätien varrella kivan idyllisen maiseman niin kesällä kuin talvellakin, kylän reunalla kiemurtelee joki elävöittämässä kulttuurimaisemaa.
Kylätien katkaisee etelän suunnalta Pori - H:ki valtatie ja sitähän on jatkettava n , kilometri päästäkseen vasemmalle Humppilan Lasiin.
Satunnaiselle turistille Humppilan lasi tarjoaa ruokailu-ja shoppailu paikan, euroja pitää olla reilusti mukana saadakseen uniikkituotteita tulijaiseksi kotiin tai lahjaksi.
Bianco Blu on tutustumisen arvoinen lasipuhaltamo ja myymälä, minulle tuttu firma Fiskarssin kylästä jossa on heidän pääpaikka.
Kaksi veljestä joilla on intohimo puhalletun lasin työstämiseen ovat perustaneet tuotepajan, he opettavat myös puhallustekniikkaa ensikertalaisille.- Käykääpä tutustumassa lasiseen kulttuuriin !

Humppilan lasitorni pitää sisällään noutopöytä palvelun ja tulijaistuote myymälän.
Kun mielestämme haluamme maittamaa jälkiruokaa poikkeamme sinne, jälkiruoka noudattaa erilaisia marjakiisseli menua vuodenaikaa seuraten.Palvelu on ystävällistä ja sisätilat kalusteineen miellyttävät.
Parkkipaikka on tilava ja ilmainen.
Ollaan vuosien aikana opittu että aterioidaan kohtuudella ettei torkahda birssillä ajettaessa, sitten kun joku uusi toimija keksii aterian jälkeisen nukkumispalvelun niin tottakai otamme puolen tunnin nokoset.

4 ensimmäistä kuvaa omia, viimeinen kuvapalvelusta.
Mukavaa ja ravitsevaa viikonvaihdetta lukijoille ja kylätien kulkijoille!