Kulmala

Kulmala

torstai 29. toukokuuta 2014

Kesän alku helistää

Lämmin tervehdys lukijoilleni Suomen suven kulmalasta !

Nyt sitä osaa arvostaa yksikertaista mökki elämän asioita kun vertaa kivikylän kiinteistön viemäri remonttiin joka kestää lähes koko kuluvan kesän. Kiviporaamisen ääni aamusta iltaan saa oman päänkin kolisemaan samassa tahdissa.

Vesikauha, puukiuas, puucee lukulampulla ja raikas järvivesi polskuttelu on aivan taivaallista musiikkia sielulle. Mökkeilyn ihanuutta pyrkii pikkukärpäset ja hyttyset anastamaan itselleen he muistuttavat meitä ihmisiä pysymään valveilla lojuessamme makoisalla nurmikolla.
Omppopuut, Kirsikkapuut, Sireenipensaat, Tulppaanit, Pihlajapuu ja Mansikat kukkivat runsaasti lämpimän hellejakson tahdittama.
Maanantai 26 pvä helteet päättyivät ja saman aikaisesti luonto jo kärsi kuivuudesta.
Pihapiirin kallio sammaleet avasivat kitansa janoisina saadakseen vettä elämiseen ja sitähän saivat nyt kuluvalla viikolla runsaasti.
Keisarinkruunujen varret nousivat nopeasti esille mutta päälle käyvä helle tainnutti latvat joiden suojaksi oli asetettava päivävarjo.

Kuvasatoa...tämän kevään kuvia.  Mukavaa kesä puuhastelua lukijoilleni, jouten olokin on puuhastelua.
Kiitos kommenteista ja kuulumisista !







keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Viisi kuvaa arjesta : Keskiviikko

Viides arkipäivä Keskiviikko, tänä aamuna mietin minkä kolmesta eri vaihto ehdosta valitsisin.
Työläisen arkeni sisältää kirjahyllyn tiedoksi annot , tietsikka sopin maailma ja valokuvaamisen ilon.

Valokuvaamiseen tutustuin -50 luvulla jolloin Isälläni oli sen aikauden laatikkokamera siis aito kamera.
Sitä sanottiin laatikoksi koska se oli tasatarkkaan neliskanttinen.
Valokuvat olivat tarkkoja mutta kooltaan aivan pieniä mustavalko kuvia ja silmiä piti siristellä nähdäkseen mitä kuvassa oli.
Vasta viime vuosina olen teettänyt valokuvaamossa niistä suuri kokoisia kuvia.
Muistelen kyllä lapsuudessani enemmän innostuneeni kalastamisesta kuin valokuvaamisesta.
Onneksi Isäni hoiti sen puolen ja niiltä ajoilta on tallessa mielenkiintoisia lapsuuden kuvia koko perheestä ja suvusta.
Isäni laatikkokameran merkistä ja mihin se oli lopulta joutunut ei mitään muistikuvaa.

Alkuajan kamerani 1970 luvulta oli filmirullalla toimiva bokkari kamera, teetätin paikallisessa valokuvaus liikkeessä kuvat. Kuvia oli napsittava kohtuullisesti sillä nehän maksoivat useita markkoja.
Digikauden tullessa kännyköihin hankin vuosia myöhemmin sellaisen mutta siinä mb ei ollut riittävän hyvä luonto tai kasvokuviin.
Nokia E75 3.2 Mb oli todella tarkka ja monipuolinen kamerakänny joka edelleen toimii hyvin, hyvissä olosuhteissa se on tarkempi kuin esim. digibokkari.
Nykyinen digibokkari on Fujifilmi 12 mb ja sen lisäksi Nikon D5100.

Valokuvaamisessa kiinnostaa Ihmiset, eläimet ja luonto siinä riittää taivaan ja maan väliltä kuvattavaa.
Viime aikoina olen lähinnä opetellut kuvaamaan tasapainoisesti ja vakaasti sillä uudessa Acer tietsikka ei sisällä yksinkertaista ohjelmaa jossa olisi  kuvien balanssi tai väri rikastamo.
Tavallisella kuvaus matkallani otan kuvia n 50 - 100 joista valkkaan mielestäni parhaat ehkä 10 esille.
Digikameran muistikku mahdollistaa tietsikkaan nopean tallentamisen.
Mutta edelleen kuvaamisen kohteen onnistuminen on satojen toistuvien kuvien onnistumisesta kiini.

Haaste avoimena lukijalle !

5 / 5




















maanantai 12. toukokuuta 2014

Viisi kuvaa arjesta: Maanantai

5 / 4

Tänään Snellmannin- ja Suomalaisuuden päivänä kulttuurini viettoon sisältyy perinteinen kahvitus aivan niin kuin kaikkina muinakin viikon päivinä.




















Kahvin juonnistani on ensimmäinen muistikuva 1950 luvulta Helsingin Töölööstä, Savilahden kadun maisemissa asuin lapsuuteni joitakin vuosia siellä yhdessä Siskoni Ulpun kanssa.
Äitini sanoi: "Mitäs tehtäisiin, keitetäänkös kahvit? " No, mistä pavuista ja merkistä kahvi syntyi keitettäväksi ei ole hajuakaan. Kahvin juonnin historiani alkoi siitä itämään. Ilmeisesti olin sitä hörpännyt jo aikaisemmin koska suostuin ilomielin.
















Yllä on lapsuudesta pihapiirin kahvihetki Mummon ja Isäni kanssa. Puinen jakkara, kaunis pöytäliina ja Arabian kahvikupit. Nurmikolla näkyy iso kaljapullo jota käytettiin jano juomana.
Taustalla näkyy Lönngvistin perheen Mummon Mökki jolle asuinhistoriaa kertyi 80 vuotta sillä sen kivijalat olivat rakennetut multamaan päälle ilman sokkelia.

Kahvihetket niiltä ajoilta ovat vaihtaneet muotoa ja paikat ovat lisääntyneet koska kahvi on rakas ja tärkeä juoma, aamun aloituksena, iltapäiväkahvina ja yötyön jaksottajana mutta ei ilta juomana.
Ennen aamu kahvinjuontia on juotava lasillinen kylmää ja raikasta vettä.




















Eilen Äitienpäivä kävin Maikan kanssa birssillä tutussa ympäristössä ulkoilemassa ja kahvittelemassa.
Sääksjärven Pappilan niemessä. Kun haluaa nähdä kevään kukintoja ja tepastella lyhyemmän kävely lenkin luonnossa se on oivallinen paikka.

Eilen kahviteltiin autossa sateisen sään takia, mutta silti käveltiin luontopolulla. Kahvittelemme pää asiassa omilla välineillä mutta jos käymme esim.Tammisaaressa niin sieltä löytyy hyvä kesäinen kahvila Cafe Gamla Stan. Kahvituksen herkut ovat viimeisteltyjä, itse tehtyjä. Pihapiirissä on suurenmoista nauttia kahvi hetkestä!

Kahvi nälkäisenä ihmisenä, olosuhteilla ja välineillä ei ole kovin suurta merkitystä kunhan saan kahvee kupillisen. Voisinko elää tai olla ilman kahvitusta ? Joitakin pakollisia päiviä mutta sen huomaa kropassa olo on aivan kummallinen :)

Kuva haaste avoimena lukijalle !

Mukavaa alkanutta viikkoa lukijalle!





perjantai 9. toukokuuta 2014

Viisi kuvaa arjesta : Perjantai

Hengellinen vitamiiniruiskeeni on  Sana tälle päivälle. Peter Hahnen toimittava kristillinen kirja, pieni kirja taskuun sopiva. Sisältönä Raamatun jakeita, mietteitä ja kuvia.

Olen saanut sen lahjaksi Maikalta vuosia sitten. Sen tekstit puhuttelee lukiessa, rohkaisee, antaa tienviittaa avartaa näköalaa. Ihmetellä pitää kuinka se voi kohdistaa sanan sydämelle joka kyselee mitä pitäisi tehdä.
Kun olin ensimmäisen vuoden sitä lukassut niin siirsin syrjään, mutta otin sen myöhemmin luettavaksi ja huomasin sen puhuttelevan toistamiseen avatessa tekstejä joita olin jo lukassut edellisvuotena.
Tekstien lisäksi kirjan viereisellä sivulla on aina jokin värikuva liittyen päivän tekstin aiheeseen.

Tämän päivän Raamatun tekstistä 1.Tim.4:12  syntynyt ajatus sanoo:

Siunatut ihmiset eivät jätä jälkeensä
etusivun otsikoita, vaan
jälkiä ikuisuutta varten.

Raamatun tekstin ymmärtäminen suomalaiseen elämän tapaan on hiukan kiharaisempi juttu, siksi tarvitaan viite kirjallisuutta antamaan ymmärrystä, itse olen näin kokenut.


Haaste avoimena lukijalle!

5 / 3

































torstai 8. toukokuuta 2014

Viisi kuvaa arjesta: Torstai

Aamu varhaisella lehden luvun lomassa merkitsen työvuoron ja yölliset tapahtumat Vuosi pöytä kalenteriin. Vuosikalenteria olen pitänyt vuodesta 1990. Sitä ennen päiväkirjaa.
Torstain säännöllistä tapahtumaa on Moron ilmestyminen myös ei tilaajille se jaetaan perille asti jakopiiri alueilla.
Kerrostalojen asukkaiden ovissa on pieniä viestilappuja jotka ovat toisinaan koomillista luettavaa asioiville, ei millään ehdi lukea 3-4 lajin toivomuksia sillä minuutti aikataulua on noudatettava.

Vuosikalenterin pitäminen on hyvä tapa josta voi palata muistamaan ja tarkistamaan menneitä tapahtumia.
Ykkös asiani on työ ajat ja tapahtumat sillä niitä tarvitaan kuukauden lopussa työ-ilmoitukseen.
Vuosien aikana siinä on merkintää mm. Tiirikkamiehistä ja liikkeiden ovista jotka ovat jääneet sulkemisajan jälkeen auki. Aivan hiljakkoin soitin virkavallan paikalle sillä ravintolan taka ovi oli auki yöllä.
Näistä ja monista muista tapahtumista merkkaan vuosikalenteriin näkö ja kuulo tapahtumia. Joitakin haju tapahtumia on kerran viikossa mutta ne ovat pohjaan palanutta ruokaa, näin oletan.
Löydetyt lompsat ja pussukat sekä irtorahat ovat lähes joka päiväistä merkintää.
Antoisin rahalöytöni oli Maaliskuussa 40 euroa seteleinä aamu yöstä. Ylimalkaan katsottuna se oli paperinpala, lähemmin katsottuna vitosen seteli, käteen otettuna 4kymppiä.
Henkilötavarat toimitan löytikseen josta sitten aikanaan saan joitakin euroja palkkioksi.
Nämä ovat kivikylän tapahtumia, sitten taas puukylän tapahtumista on oma merkintönsä.

Haaste avoimena lukijalle !

Vuosikalenteri 5 / 2








tiistai 6. toukokuuta 2014

Viisi kuvaa arjesta : Tiistai

Heleena Vartahilla blogista tämän mahdollisti avoimena haasteena.
Viisi kuvaa omasta arjestani viitenä eri päivänä.
Jokaisen kuvan kohdalla pitää haastaa myös joku toinen bloggaaja.
Haaste on vapaaehtoinen ja haastettava voi itse päättää osallistuuko vai ei.

                                                  Kiitos Heleena!

Jokainen päivä alkaa aamu varhaisella paikallisen ALehden lukemisella, eli se lehti jonka parissa työskentelen melkein päivittäin. 10 vuosi kulumassa.
10 vuoden aikana sanomalehti asiakkaineen on käynyt tutuksi, siihen liittyy näkö.kuulo ja haju.
Kerran vuosia sitten arvuuttelin itseäni asiakkaasta jonka sukunimi viittasi erääseen Irvinin tunnettuun biisiin.
Kuinka ollakkaan sattui vakavan hauska ja yllättävä tapaus, jonka jouduin ratkaisemaan.
Oitis asiakas tilasi lehden tulemaan, tämän tilauksen kautta olen päässyt tuntemaan hänen perhettä.
AL elää tabloid aikaa.. lukijoilta on tullut paljon vastaan ja puolesta palautetta.
Ensi kerran kuuntelin kahden naisen kommenttia keskenään maitokaupassa. Sain hillittyä itseni  :)
Ihmisiltä vie oma aikansa kun joutuvat selaamaan jutut eri osioista mihin olivat aikaisemmin tottuneet.

Haaste avoimena lukijalle !

 5 / 1