Kulmala

Kulmala

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Lapsen oikeuksien päivänä

Lapsen oikeuksien päivät minun lapsuudessani 1950 luvulla toteutui mummolassa siellä tulin kuulluksi, Hilda-mummon kodissa. 
Lapsen vapaus ajatella itsenäisesti sekä mielikuvitus leikit olivat aitoja.. kaarnaa, käpyjä, kärrynpyörää, värikiviä, lammikoita, syksyn lehtiä ja puuleluja, kankaita.
Lelut olivat luonnonläheisiä ja hyvin yksinkertaisia, lapsi käytti omaa ja mummon mielikuvitusta leikissä ja askartelussa.
Vasta nyt vanhemmalla iällä olen kaivannut Aarne vaaria ja miettiny miksi hänen maallinen lähtönsä mullan alle tapahtui ennen minun syntymääni 1945. Ulpukaan ei nähnyt vaaria.
Luonnollisesti, Ison kirjan mukaan on meidän kaikkien ihmisten elämän jana Jumalan suunnitelmassa. "Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla" 

Hilda mummo eli 18 vuotta Aarnen kuoleman jälkeen, me lapset olimme hänelle ykkösjuttu aina kun tavattiin. Alakuvassa minä ja Ulpu, tuntematon tyttö. Äitini ja Hilda Peippolan rannassa.

































Peippolan ranta 2013 metsittyny mutta uimaranta voimissaan. Nykykartasta Peippola nimi on poistettu.

Lapsen elämän sisältöä on  "Miksi" kysymykset siinä on haastetta vanhemmille ja ohjaajille. 
Lapselle on hyväksi vastata yksinkertaisesti, rehellisesti ja pohtia asioita yhdessä. 
Vanhempien ja vastuun kantajien heikkous on kaikkitietävyys jossa ei ole tilaa itselle ja lapselle käsitellä asioita.
Minusta ei kehittynyt täydellistä pikkuvanhaa, Kiitos Hilda-mummolle!
Miltä tuntui lapsena elää pikkuvanhana jossa leikkihaluja kumottiin aikuisen maailmaan?
Ymmärsin myöhemmällä iällä ettei isälläni hänen lapsuudestaan tullut saatteeksi lapsen iloja, sillä hänestä leivottiin "Puotipoika" kesken kasvuisena.

Lapsen oikeuksien päivän voi aloittaa omasta perheestä tai sieltä missä oikeuksia poljetaan. 
Täydellinen Rakkaus karkoittaa pelon... saa opetella, uudestaan ja uudestaan...














Onnea ja onnittelut kaikille lapsille! ( ..ja lapsen mielisille)



8 kommenttia:

  1. Lapsi tarvitsee aina turvaa ja läsnäoloa.

    VastaaPoista
  2. Lämminhenkinen kirjoitus. Kiitollisuudella muistan omaa lapsuuttani, sain olla lapsi.

    VastaaPoista
  3. Samanikäisiä taidetaan olla. Kiva kuva lapsuudesta ja kauniisti kirjoitat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen Syyskuussa -51 syntynyt.
      Kiitos Risa käynnistä!

      Poista
    2. Yhdyn aimarin sanoihin, samaa mieltä olen kirjoituksestasi.Hienosti kirjoitit!
      Ja onneksi sulla oli Hilda-mummo, ettei sun tarvinnut kasvaa pikkuvanhaksi lapseksi.
      Lapsena pitäisi saada olla niin kauan kuin vain on mahdollista, mieluummin liian kauan, kuin liian vähän aikaa.
      Onneksi itsekkin sain olla lapsi tosi pitkään, äiti sai mut melkein väkisin 16- vuotiaana menemään edes johonkin nuorten rientoihin.
      Leikin nukeillakin varmaan 14-vuotiaanakin vielä, vaikkakin vähäsen salaa muilta ikäisiltäni, hi!
      Nykyään siinä iässä lapset ovat jo kuin aikuisia naisia, mikä mun mielestäni ei ole hyvä asia. Sen ikäinen kuitenkin on vielä ihan lapsi vasta.
      Mutta nykyelämä vaan on mennyt niin, että pitää kasvaa aikuiseksi aikaisemmin.Tai ainaskin näyttää muille, että minäkin olen jo iso ja aikuinen.
      Hyvää viikonloppua teille sinne!
      Muuten, hieno vanha valokuva sinusta!

      Poista
    3. Kiitos Harakka kirjoituksesta ja mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

      Poista

Kiitos vierailusta ja kommentista!